Kuvaaja: W W: https://www.pexels.com/fi-fi/kuva/889839/ Seksuaalinen ahdistelu, hyväksikäyttö ja väkivalta ovat asioita, jotka koskettavat meistä monia – mutta joista yhä vaietaan. Usein vasta silloin, kun kipu on kasvanut liian suureksi tai kun joku uskaltaa avata suunsa, alkaa ympärillä tapahtua pientä liikettä. Mutta miksi vaikeneminen on niin yleistä? Miksi näin moni jää yksin kokemuksensa kanssa? Monet naiset vaikenevat, koska kantavat häpeää, jota ei koskaan olisi pitänyt heidän harteilleen asettaa. Häpeää siitä, että joutui kokemaan jotain, mitä ei olisi koskaan saanut tapahtua. Häpeää, joka ei kuulu heille, vaan sille, joka teki väärin. Ja monet miehet vaikenevat – eivät siksi, että olisivat tehneet pahaa, vaan koska kokevat myötähäpeää. He saattavat vetäytyä, olla hiljaa, vältellä aihetta. Vaikeneminen ei ehkä tarkoita välinpitämättömyyttä, vaan se voi myös olla epävarmuutta, pelkoa astua harhaan, tai tunnetta siitä, ettei omalle äänelle ole tilaa. Mutta juuri tämä hiljaisuus