Kokemusasiantuntijuus osana turvallisempia ja inhimillisempiä palveluja


Kokemusasiantuntijuus on onneksemme pikkuhiljaa nousemassa keskiöön sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisessä. Erityisesti traumainformoituun ja toipumisorientaatioon perustuvassa työotteessa kokemuksen ääni ei ole pelkkä lisäarvo – se on välttämättömyys. Ilman niiden ihmisten näkökulmaa, joita palvelut suoraan koskettavat, ei voida rakentaa turvallisia, toimivia eikä

inhimillisiä järjestelmiä. Kuten sanonta kuuluu: Nothing about us without us.

Traumainformoitu lähestymistapa tunnistaa, että suuri osa asiakkaista ja työntekijöistä voi kantaa mukanaan traumaattisia kokemuksia. Tämän tunnistamisen ja tunnustamisen tulee läpäistä koko järjestelmä: rakenteet, toimintakulttuuri ja johtaminen. Kokemusasiantuntijat ovat tässä avainasemassa. He tekevät näkyväksi sen, miltä turvattomuus tuntuu arjessa, miten luottamusta rakennetaan – tai rikotaan – ja millaisia mikroaggressioita tai systeemistä väkivaltaa palveluissa voi esiintyä. Heidän näkökulmansa tuo esiin sellaista tietoa, jota ei tavoiteta tilastoista tai ulkopuolisilla arvioilla – tietoa, joka on olennaista inhimillisempien palvelujen kehittämisessä.

Toipumisorientaatio ei pyri vain oireiden poistamiseen, vaan kokonaisvaltaiseen toipumiseen ja hyvään elämään. Keskiössä ovat toivo, identiteetti, merkitys, yhteys ja osallisuus.
Kokemusasiantuntijuus ei ole vain vertaistukea tai tarinankerrontaa – se on myös yhteiskunnallista vaikuttamista ja kokemustietoa, jonka kautta toipumisen periaatteet konkretisoituvat.

Molemmissa lähestymistavoissa korostuu myötätunto. Yhteisen ihmisyyden ajatus on keskeinen osa sitä. MUTTA, kuten Kristin Neff (Teksasin yliopiston professori ja yksi maailman johtavista itsemyötätuntotutkijoista) sekä Thich Nhat Hanh (edesmennyt vietnamilainen zen-mestari, rauhanaktivisti ja kirjailija) ovat korostaneet: yhteinen ihmisyys ei tarkoita samanlaisuutta.
"Olemme kaikki vain ihmisiä" -ajattelu voi pahimmillaan mitätöidä kokemuksia – erityisesti ihmistyössä – jos se ohittaa valtasuhteet, syrjivät rakenteet ja historian painolastin. Se voi estää keskustelut identiteetistä, etuoikeuksista ja vallasta – ja jättää tilaa vain enemmistön kokemukselle. Tarvitaan rohkeaa myötätuntoa, jonka avulla uskaltaa kohdata erilaisuuden ja tunnistaa sen kivun, jota eriarvoisuus synnyttää.

Elämme polarisoitumisen aikaa. Vastakkainasettelu vahvistuu: mustaa ja valkoista, ilman harmaan sävyjä. Tämä ruokkii demonisointia – taipumusta nähdä toiset moraalisesti alempiarvoisina tai "vääränlaisina". Yhteyden ja aidon dialogin mahdollisuus loistaa poissaolollaan. Traumainformoitu ja toipumisorientoitunut työote auttaa meitä näkemään ihmiset kokonaisina – myös ne, jotka ovat satuttaneet muita tai elävät eri tavoin kuin me. Meissä kaikissa elävät sekä kärsijä että aiheuttaja – ja juuri tämän tunnistaminen tekee todellisen yhteyden mahdolliseksi.

On aika muuttaa Nothing about us without us konkretiaksi. Kutsutaan kokemusasiantuntijat mukaan suunnitteluun, päätöksentekoon ja arviointiin tasavertaisina toimijoina. Tämä edellyttää tilaa monenlaisille kokemuksille – myös niille, jotka haastavat rakenteita ja ajattelua. Muutos vaatii rohkeutta kohdata järjestelmän tuottama haitta sekä koulutusta myötätunnosta ja rakenteellisesta traumasta. Yhteiskehittäminen onnistuu vain, kun ihmiset kohdataan asiantuntijoina – ei vain kokemuksensa, vaan ihmisyytensä kautta.

Sotkamossa 8.4.2025
Piia Sumupuu

Lähteet ja lisälukemista: