Kesäkuu on Pride-kuukausi. Silloin sateenkaarevuus näkyy lipuissa, tapahtumissa, sosiaalisen median profiilikuvissa ja julkisessa keskustelussa. Samalla herää toive, että yhdenvertaisuudesta, ihmisoikeuksista ja jokaisen oikeudesta olla oma itsensä puhuttaisiin myös muina kuukausina. Helppoa se ei kuitenkaan aina ole. Yhteiskunta näyttää jakautuvan yhä pienempiin kupliin. Sama ilmiö näkyy politiikassa, mutta myös sateenkaariyhteisöissä, niiden tukijoissa ja vastustajissa. Jotkut ajattelevat, että yhdenvertaisuutta tulee edistää tietyllä tavalla. Toiset kokevat, ettei koko asiaa pitäisi nostaa esille lainkaan. Keskustelu muuttuu helposti vastakkainasetteluksi, jossa ihmiset sijoitetaan nopeasti johonkin leiriin. Moni ihminen jää tämän keskelle. Mitä tehdä, jos haluaa tukea ihmisoikeuksia, mutta ei koe kuuluvansa mihinkään poliittiseen ryhmään? Mitä tehdä, jos haluaa puolustaa toisen ihmisarvoa ilman, että tulee leimatuksi jonkin ideologian edustajaksi? Ehkä ensimmäinen askel on muistaa,